Heissan! Oon käynyt lukemassa teidän muiden blogeja, mutta en oikein osaa kommentoida, kun itsellä ei oo oikein ollut terveysmotivaatiota. Olsi pitänyt, mutta ei. Oon herkutellut, herkutellut, herkutellut ja vielä herkutellut. :/ Ja sen huomaa. Paino on noussut nyt raskausaikana jo 7 kiloa, viikkoja tänään 27+1. (Esikoisesta oli näille viikoille noussut 8 kiloa, joten samoissa mennään.) Osa tuosta noususta on kyllä selkeästi turvotusta, jota on viime aikoina riittänyt. Osa on sitten läskiä ja vauvaa on ehkä kilon verran.

Ilokseni (not) mulla todettiin tälläkin kertaa raskausdiabetes, paastoarvo oli koholla niinku edellisessäkin raskaudessa. Melkeen toivon, että se ois ollut koholla jo alkuraskaudesta, niin ei ois tarvinnu käydä toistakin kertaa siinä kamalaakin kamalammassa sokerirasituksessa! Se on ihan hirveetä kidutusta... Mutta siis tuosta rd:sta on kuitenkin se hyöty, että ehkä tulee seurailtua vähän tarkemmin omaa syömistä. Esikoisesta kapinoin tyhmyyksissäni ja söin mitä halusin (joskin arvot pysyi kotimittauksissa aina hyvinä) mutta luulen, että nyt koitan olla vähän tarkempi. Esikoinenhan oli syntyessään suht normikokoinen (rv41+6, 3920g), mutta ei mua haittais vaikka tästä ei ihan niin iso tuliskaan. No, ens viikolla meen diabeteshoitajan juttusille ja saan taas sokerimittarit ym mukaan. Meinaan kyllä vähän keskustella siitä, kannattaako mun kauheesti stressata niitä ruoan jälkeisiä arvoja, kun ne oli rasituksessa priimaa ja edellisen raskauden aikana ne ei noussut kertaakaan lähellekään raja-arvoja. Kun se sormen pistely turhaan ei oo kivaa.

Kuntosalijäsenyys on jäähyllä, kun siellä käyminen ei enää tuntunut hyvältä. Koiran kans lenkkeilen sen minkä voin, vauhti ei kyllä ole mitenkään päätä huimaava. Kohtu painaa jo keuhkoja ja hengästyn tosi pienessäkin vauhdissa. Mutta liikuntaa se on sekin, ja kaipa sekin on hyväksi. Jos ei muuten, niin mielenterveydelle.