Tämän päivän tulokset:

Kesto 1h 12min
Korkein syke 160 (83% maksimisykkeestä)
Keskisyke 129 (67% maksimisykkeestä)
Kulutus 513, josta 50% läskiä

Ihan hyvä treeni siis. Kirjaanpa varsin ylös painot, joita käytän, kun ne tuppaa aina unohtumaan. Pieniähän ne on, kun lihasmassa on niin onneton...

Vatsarutistukset laitteessa 3x20 (30kg)
Vartalonkierrot laitteessa 3x20 (30kg)
Sivutaivutukset 3x15 (12kg)
Selänojennukset laitteessa 3x15 (20kg)
Jalkaprässi 3x12 (50kg)
Rintaprässi 3x12 (15kg)
Alasvetolaite 3x12 (25kg)
Vipunostolaite 2-3x12 (10kg)

Vatsarutistuksiin vois lisätä kyllä viis kiloa, kun alkaa mennä jo liian helpoksi. Selänojennuksia en uskalla tehdä kovin isoilla painoilla, kun pelkään että välilevy pullahtaa. :/ Tuo 20kg on nyt aika passeli. Nuo vartalonkierrot aloitin 15 kilolla ja sivutaivutukset viidellä kilolla. On siis saanut jo aika paljon lisätä painoja! Alasvetolaitteessa oli alunperin 15kg ja rintaprässissa 10 kiloa tuntu ihan mahottomalta. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Onhan tässä jo kuitenkin puoli vuotta treenattu. Hyvä minä!

Sitten mun on pitänyt monta kertaa kirjottaa aiheesta "minäkuva". Mulla näytti vaaka eilen jo melkein viiden kilon pudotusta, ja jotenkin kuvittelen sen jo jossain näkyvän! Mun mielestä mulla on tullut vyötärö paremmin esille, ainakin edestä päin katsottuna. Aiemmin tuo vyötärönseutu oli sellanen paksu möykky, nyt se ihan selvästi kapenee siitä kohti. Muutenkin oon paljon armollisempi omalle peilikuvalleni, ei sen tarvi täydellinen ollakaan. Ja tämä hyväksyminenhän ei siis tarkota sitä, että kilojen karistus loppuis, vaan se antaa enemmänkin lisää motivaatiota. Mun ei tarvikaan olla se kamala, ruma läski, vaan voin olla ihan kohtuullisen näköinen, toistaiseksi pullukka nainen. Mutta siis eihän tästä kropasta enää täydellistä saiskaan. Mulla on raskausarpia ja rupsahtaneet tissit. Mutta mun kroppa on tehnyt kuitenkin aika ison työn kantaessaan lasta 9kk ja vielä ruokkinut sen lapsen senkin jälkeen kokonaan 6kk ja osittain vuoden. Kai semmosesta työstä saa jäädäkin jälkiä? Aion kantaa ne ylpeydellä! Ehkä tämä lisääntyvä valokin saa aikaan positiivisuutta ja oman itsensä hyväksymistä. Hyvä niin - oon aika onnellinen just nyt, just tässä kropassa.

Vielä niistä melkein viidestä kilosta jotka on tippunu tähän mennessä. Kukaan ei oo vielä toistaseksi huomannut, että oon laihtunut. En sitä yhtään ihmettele, kun sitä massaa on niin paljon ettei se viis kiloa näy muille missään. Mutta siis piti valittaa, että anoppi kyllä joka kerta ku nähdään, sanoo "ootpa laihtunu!" vaikka oisin oikeesti lihonu. Grr. Mua niiiiiin ärsyttää, kun tiedän etten oikeesti oo niin paljoo laihtunu että se näkyis missään. Kyseinen rouva on taistellut reilun ylipainon kans koko ikänsä, joten haluais vaan että sille sanotaan samat sanat. Ja siis ku ne sen sanat ei tarkota mitään, kun se toistelee niitä aina. Jos oisin aina laihtunu, kun se on sen todennut, niin olisin jo kuihtunu. Ja sitte mua ahistaa, kun se aina kyselee että miten panonpudotusprojekti etenee. En oikeestaan en haluais sille kertoa, paljonko painoa on tippunut. Kun sitten se saa taas lisäsyyn kommentoida. Ärh. Kiitos että sain avautua asiasta. Tää kun on vielä näinkin järjetön asia.