Uuh, taitaa olla aika ryhdistäytyä. Tämä päivä on mennyt vähän itsesäälissä velloen... Oon mässännyt keksiäkin, hyihyi. En oo kiloklubiinkaan merkkaillut mitään, pitäis ehkä vähän muistella montako niitä keksejä sitä onkaan naamaansa vetänyt ja kirjata ne ylös. :/ Mutta tästä on suunta taas vain ylöspäin, tai oikeestaan tässä tapauksessa alaspäin. Huomenna en syö mitään herkkua, enkä loppuviikolla, paitsi ehkä lauantaina vähän. Pitäis tuon miehenkin kalloon takoa, ettei kanna niitä herkkuja kotiin, kun mun tulee ne syötyä. Luulis että seki tykkäis vähän normaalipainosemmasta vaimosta. Vaikka kuulemma se tykkää musta tämmösenäkin... tykkäisin vaan ite vähän hoikemmasta peilikuvasta.

Kiitos tsempeistä muuten. Ne lämmittää mieltä. Tea ystävällisesti muistutti, että kuukaudessa on kuitenkin pudonnut kaksi kiloa, ja että kesään mennessä sama tahti tarkoittaa kymmentä pudotettua kiloa. Jotenkin sitä vain toivois niitä isoja pudotuksia. Vaikka kaipa se hitaampi tahti on terveellisempi. (Ja tylsempi!) Minähän oon niitä "kaikkimullehetinyt" -ihmisiä. Ei passaa tämmöselle ihmiselle hitaat hommat. Pakko kai se on opetella vaan. Vanha viisaus on se, ettei niitä kiloja oo kuukaudessa syötykään, kyllä ne on tullut vuosien kuluessa.

Tänään ei oo tullu liikuttuakaan ku pakollinen koirankakkareissu. Lyhyt sekin. Huomenna sitten salille.