Sokerikoukussa

Back in business!

2012-07-27T13:48:01+03:00

No huhhui. Olipa taukoa. Ei ollu mun vika, vaan vuodatuksen! :D Piti vaihtaa sivupohjakin, kun ei tuo vanhä enää toiminut, kun kuvat on kadonneet tietokoneiden taivaaseen.

Oon löytänyt hienoisen motivaation, käytän Kiloklubia päivittäin ja nyt viimeisen kahden viikon aikana paino on pudonnut 2,5kg. Paino oli siis kaks viikkoa sitten just sama kuin tuossa sivupalkin 17.5. kohdassa... Puoltoista vuotta sitten painoin 12 kiloa enemmän, joten täytyyhän sitä kuitenkin olla ihan tyytyväinen. Parempi varmaan tiputtaa painoa hitaasti kuin nopeasti, ehkä pää pysyy paremmin mukana eikä sitten ne kilot tuu niin helposti takaisin.

Liikunnat - no se on sitä samaa koiran ulkoilutusta vaunujen kans, ei siinä paljon vauhtia saa. :/ Esikoinen seisoo seisomalaudalla, kun ei halua istua, ja niitä ei pysty työntämään sitten niin että pääsis hengästymään. Jotain uutta ja innostavaa ois kiva keksiä! Mielellään tosi edullista. :D

Ennätyksiä

2012-04-30T14:59:01+03:00

Tai ainaki sellasia lukemia, joita ei oo näkyny vähään aikaan. :D Pakko raportoida, että tämän aamun paino oli 90.1kg! Siis melkeen alle 90 kiloa! :D Vielä joku päivä nään sen kasilla alkavan numeronkin. :) Tää on myös semmonen lukema, joka sanoo että tasan 9 kiloa pudotettu siitä, kun reilu vuosi sitten alotin projektin. Ihan hyvin, ottaen huomioon että 9kk keräsin painoa enkä suinkaan tiputtanu. :D Jonku toisen ihmisen lukemana olisin aivan mykistynyt, mutta jotenkin se ei tunnu miltään. Ehkä siks, kun matkaa vielä sinne järkevämpiin lukemiin on kuitenkin vielä paaaaaljon. Mutta silti, oon edelleen äärimmäisen tyytyväinen tämän aamun lukemaan! (Oon syöny tänään keksiä, pullaa ja suklaata - huominen aamupaino ei ehkä oo ihan niin iloinen yllätys...)

Kuvatodiste?

2012-04-27T12:54:01+03:00

Näättekö te näissä kuvissa mitään eroa?

Eka kuva on otettu kesällä 2005, sillon oli lihavimmillani ja painoin n. 105kg. Toinen kuva on otettu tänään, painoa n. 14 kiloa vähemmän. Mun mielestä nuo lihavat tantat on ihan yhtä lihavia, mutta tuossa toisessa kuvassa se tantta vaan on ihan järettömän paljo vanhemman näköinen... Teille nuo naamat ei näykään, ku varsinki tuo jälkimmäinen oli niin hirvee.

Päivitin sentit. Aika paljon on lähtenyt viime vuoden tammikuusta, mutta en tosiaan sitä itse huomaa mitenkään. Pienempiä vaatteita saa kyllä käyttää, mutta no, onko se nyt niin suuri ero onko ne vaatteet kokoa 52-54 vai 46-48, telttoja ne on kuitenki...

Mukakiire

2012-04-16T10:34:01+03:00

No onpa on! Tuntuu, ettei ehdi tietokoneella istua ollenkaan. Sinänsä ihan hyvä. :) Päivät menee lasten kans touhutessa, ja sen hetken kun ne nukkuu yhtä aikaa, käytän mieluusti johonkin mukavaan, kuten ompeluun. Ruokapäiväkirjakin jäi päivittämättä tänne blogiin, enkä jaksa enää kaivella viime viikkosia. :D Tämän päivän saldo on kuitenkin tässä: teetä, hunajaa, paahtoleipää, maidotonta floraa, maksamakkaraa, kinkkua, tummaa suklaata ja mokkapala. Eikö kuulosta hyvältä? Pitäiskin keitellä kohta lounaspastat valmiiksi, esikoinen pitää hakea kerhosta ja lähteä pienemmän kans neuvolaan. Tänään meillä syödään siis lounaaksi eilisen jauheliha-tomaattikastikkeen jämät ja päivälliseksi taisin suunnitella jotain uunibroileriviritystä. Me tehtiin eilen semmonen harvinaisuus, että käytiin kaupassa ja ostettiin koko viikoksi ruokaa! Yleensä on siis tapana miettiä enintään seuraavaksi päiväksi ja sitten turhan usein käykin niin, että me aikuiset korvataan oikea ruoka leivällä ja isompi lapsi syö Pilttiä. :/ Nyt, kun on mietittynä ruoat valmiiksi, niin on suurempi todennäköisyys siihen, että sitä ruokaa kans tehdään.

Tämän aamun paino oli muuten 91,5kg, paino junnaa paikallaan, mutta eipä oo ihmekään. Viikonloppuna juhlittiin synttäreitä ja mokkapaloja on jäänyt ihan tarpeeksi itselle syötäväksi. Oon varmaan yksin syönyt puoli pellillistä... Mutta positiivista on se, että se paino ei kuitenkaan ole noussut! Oon kyllä "joutunut" liikkumaankin normaalia enemmän, mies on vähän toipilaana ja koiran lenkitys kokonaan mun hommia. Nytkin just tultiin lenkiltä, 40min reipasta kävelyä vaunujen kans. Tekee hyvää! Miksköhän se lähteminen on aina niin vaikeeta ja takas kotiin kääntyminen helppoa, vaikka tietää, että reippailun jälkeen on hyvä olo. Ihmeellistä.

Nyt hommiin! Tää oli tämmönen pikapäivitys vaan, että hengissä ollaan ja voidaan paksusti...

Torstaipunnitus

2012-04-06T12:09:01+03:00

Siirrän nyt tuon punnituspäivän torstaiksi, kun Riinan vetämässä 8 viikon haasteessa on torstaina seurantapäivä. :) Tämän viikon paino oli yllätyksekseni 91,4kg! Yllätys siksi, että tällä viikolla oon mässännyt urakalla ja liikkunut aika vähän. Imeväisellä on ollut joku tiheän imun kausi, luulen, kun se on roikkunut päivin öin tissillä ja ehkä senkin takia tuo paino on nyt tippunut. :D Imetyksestä on apua painonpudottamiseen, mutta kunhan tuo poika alkaa syödä kiinteitä ja imetys vähenee, niin saattaa karu totuus iskeä vasten kasvoja. No, mennään nyt eteenpäin näin...

Tänä aamuna...

2012-03-30T09:28:01+03:00

...paino oli alempi kuin vuosi sitten tähän aikaan! :) Aika tasan vuosi sitten mun paino lähti nousuun raskauden myötä (siis heti plussan jälkeen...) ja nyt se on viimein alempi. 91.9 näytti vaaka tänä aamuna! Ei mee kauaa siihen, että lukema alkaa kahdeksikolla. Semmosta lukemaa ei oo vaaka mun alla näyttänyt varmaan tämän vuosituhannen puolella. :)

Tunnustan tähän samaan hengenvetoon, että oon syönyt tummaa suklaata sekä eilen että tänään, mutta sama levy on vieläkin olemassa, vielä kolmannes jäljellä maanantain herkkuhetkeen. Mulla on tullut tavaksi istahtaa teekupposen ääreen kun molemmat lapset nukkuu. Teen kans on tietenkin kiva olla jotain pientä naposteltavaa, tähän asti se on saattanut olla karkkipussi, keksipaketti tai jotain muuta hullua mättämistä, mutta nyt oon onnistunut karsimaan sen tuohon pieneen määrään suklaata. Huh! Tuo Brunbergin maidoton suklaa on oikeasti tosi hyvää, se ei oo niin kuivaa kuin ne oikeasti tummat suklaat, makeaa mutta ei liian. Sitä voi syödä vaikka koko levyllisen, mutta oikeasti ne ensimmäiset pari riviä vain maistuu hyviltä. :)

Tälle aamulle on myös tehty reilun puolen tunnin lenkki koiran ja rattaiden kans. Kävin viemässä esikoisen kerhoon, joten nyt mulla on taas hetken hengähdystauko, kun pienempikin nukkuu. Kyllä tämä arki multa aika tehokkaasti imee mehut, eikä tämä pieni tauko tee ollenkaan huonoa. On vaan niin vaikea päättää, meniskö sohvalle kirjan kans vai pöydän ääreen ompelemaan. :D

Tänään on se huomenna!

2012-03-27T09:02:01+03:00

Liian pitkään oon ajatellut taas, että sitten huomenna... Se huominen on tänään! En jaksa enää näitä läskejä, en halua olla tämmönen. Minkälaisen kuvan nuo lapsetkin saa normaaleista syömätavoista, kun äiti mässää puolet päivästä herkkuja? No ei ainakaan hyvää kuvaa. Haluaisin opettaa omilleni terveelliset ruokailutottumukset, mutta tätä vauhtia niistä kasvaa erittäin ylipainoisia lapsia ja aikuisia. Esikoinen on syntymästään asti ollut pullukka, eikä se varmaan koskaan hoikistukaan, jos äiti on tämmönen. Edelleen se on selkeästi muita samanikäisiä pulleampi, mutta uskon sen johtuvan osittain ihan geeneistäkin, koska kyllä me sitä ruokitaan ihan terveellisesti. Vielä sillä ei ole sananvaltaa omiin syömisiinsä... Tuo nuorempi tapaus onkin sitten paljon hoikempi, ja väkisinkin mietin, johtuuko se siitä, että painoin vähemmän kun tulin raskaaksi ja ehkä söin ihan hitusen terveellisemmin raskausaikana.

Mulla on nyt tuon imeväisen allergian takia maidoton ruokavalio ja tuntuu tosi haastavalta saada tarpeeksi proteiinia. En oo koskaan ollut mikään lihan suurin ystävä ja suurin osa mun ruoan proteiineista on tullut maitotuotteista. Ideoita kenelläkään?

Tämänpäiväisen huomisen johdosta päivitin myös tuoreet mitat ja painon. Tein myös uudet tavoitteet, näyttääkö ne teistä ihan mahdottomilta?

Nyt koiran kans lenkille! Ulkona paistaa aurinko, jospa jaksaisin sen voimalla työntää noita vankkureita vähän pitempään kuin minimilenkin. :) Mukavaa viikkoa!

Ei tästä tuu taas mitään!

2012-02-15T20:45:01+02:00

Epätoivo iskee, kun itsekuri on niin heikko. :( Syön melkein päivittäin läjittäin suklaata... Miten näistä herkkuhimoista taas pääsee eroon?? Onneksi imetys kuluttaa tehokkaasti, niin en kuitenkaan liho enää lisää. Mutta tiedän miten käy sitten kun imetys loppuu, jos ei tämä mässääminen lopu pian. Maanantaina oon käynyt viimeksi vaa'alla, silloin lukema oli 94,6kg, alimmillaan synnytyksen jälkeen on ollut 93,9kg.

Liikuntapuolikin on vielä vähän rappiolla. Koiran kans oon lenkkeillyt, mutta nekin lenkit on aika lyhyitä ja suuntautuu turhan usein tuohon kaupalle. Ärsyttää olla tämmönen löysä läski! >:/ Tämän kuun loppuun on salijäsenyys katkolla. Ens kuussa onkin sitten ihan pakkopakko käydä siellä, kun mulla on vielä sitä pakollista vuoden jäsenyyttä pari kk jäljellä, enkä todellakaan aio näistä minimaalisista rahoistani maksaa turhaan. Ois kyllä aivan äärettömän ihana saada PT-opastusta muutaman kerran, mutta ne on niin kalliita, ettei mulla taida olla niihin varaa. :(

Päätin, että aloitan taas ruokien merkkailut Kiloklubiin. Miinukselle en yritä, kun kuitenkin imetän ja vielä luovutan maitoa sairaalaankin, mutta että sais edes jonkinlaisen kurin näihin syömisiin. Mulla kun tämä itsekuri on tosiaan sitä luokkaa, että jos herkut ei näy missään, niin niitä ei oo syöty. Sitten kun säännöllisesti kirjaan syömiseni ylös, niin ne herkutkin yleensä vähenee. Niin toivon käyvän nytkin...

Haluatteko loppukevennykseksi tietää mun tämänpäivän syömiset? No, tässä ne tulee:

Aamupala: teetä, hunajaa, graham-paahtoleipää 2 viipaletta, päällä oivariinia, kinkkua ja juustoa (Oltermanni)
Aamun välipala: levyllinen Maraboun uutta salmiakkisuklaata (joo-o, kokonaan!)
Lounas: 2 siivua graham-paahtoleipää, päällä oivariinia, kinkkua ja juustoa, lasi maitoa
Välipala: Kaakaota, jossa suklaata ja vaahtokarkkeja, 4 voileipäkeksiä, joissa päällä oivariinia ja juustoa

Siinäpä ne. On muuten vähän nälkä, kun oon viimeksi syönyt joskus 5 tuntia sitten nuo voileipäkeksit. Näinhän tätä ei vissiin pitäis tehdä?

Raskaus ohi...

2012-01-02T19:10:01+02:00

...ja nyt pitäis sitten taas ryhdistäytyä. Raskauden tulos oli 3985g painava poikavauva raskausviikolla 41+6. Samankokoinen kuin isoveljensä aikanaan ja samoilla viikoilla syntyi, tämä versio sentään omin voimin ilman käynnistystä. Kiloja tuli raskausaikana IHAN liikaa, viimeinen paino ennen synnytystä oli 107,5kg, siis yhteensä 15 kiloa! Viimeisin punnitus antoi vaakaan lukeman 96,4, joten aika hyvin on jo pudonnutkin. Ei tässä mikään hirvittävä matka ole siihen keväiseen 92 kiloon. Tokikaan nyt ei viitsi laihduttamalla laihduttaa, mutta hiljakseen paino sais tippua imetysaikanakin. Muistaakseni suositellaan, että reilusti ylipainoiset voi tiputtaa painoa puolisen kiloa viikossa myös imetysaikana, mutta ei mulla ihan niin suuret tavoitteet ole. Mittoja otin nyt vyötäröltä, lantiolta ja rintojen alta ja päältä, melko lailla samoissa on kuin vuosi sitten. Vyötärönympärystä en kyllä yhtään ihmettele, että on vähän kasvanut, synnytyksestä on kuitenkin vajaa kolme viikkoa. :D Ja painoa on nyt melkeen kolmisen kiloa vähemmän kuin vuosi sitten, joten siinä mielessä ollaan hyvällä mallilla.

Liikuntakin pitäis vähitellen aloittaa. Synnytys oli tosi helppo ja siitä palautuminen on ollut aivan ilmiömäistä, joten mitään liikuntaa haittaavia vaivoja ei jäänyt. :) Koiran kans lenkkeilyn oon jo aloittanutkin ja siihen tämä lähiaikojen liikunta taitaa kyllä jäädäkin, kunnes saan jälkitarkastuksessa luvan aloittaa taas kuntosalilla käynti. Sitä on kyllä jo kaivattukin...

Näillä puhein koitan taas aloittaa tämän blogin päivityksen!

Pitkästä aikaa päivitystä

2011-09-03T18:28:01+03:00

Heissan! Oon käynyt lukemassa teidän muiden blogeja, mutta en oikein osaa kommentoida, kun itsellä ei oo oikein ollut terveysmotivaatiota. Olsi pitänyt, mutta ei. Oon herkutellut, herkutellut, herkutellut ja vielä herkutellut. :/ Ja sen huomaa. Paino on noussut nyt raskausaikana jo 7 kiloa, viikkoja tänään 27+1. (Esikoisesta oli näille viikoille noussut 8 kiloa, joten samoissa mennään.) Osa tuosta noususta on kyllä selkeästi turvotusta, jota on viime aikoina riittänyt. Osa on sitten läskiä ja vauvaa on ehkä kilon verran.

Ilokseni (not) mulla todettiin tälläkin kertaa raskausdiabetes, paastoarvo oli koholla niinku edellisessäkin raskaudessa. Melkeen toivon, että se ois ollut koholla jo alkuraskaudesta, niin ei ois tarvinnu käydä toistakin kertaa siinä kamalaakin kamalammassa sokerirasituksessa! Se on ihan hirveetä kidutusta... Mutta siis tuosta rd:sta on kuitenkin se hyöty, että ehkä tulee seurailtua vähän tarkemmin omaa syömistä. Esikoisesta kapinoin tyhmyyksissäni ja söin mitä halusin (joskin arvot pysyi kotimittauksissa aina hyvinä) mutta luulen, että nyt koitan olla vähän tarkempi. Esikoinenhan oli syntyessään suht normikokoinen (rv41+6, 3920g), mutta ei mua haittais vaikka tästä ei ihan niin iso tuliskaan. No, ens viikolla meen diabeteshoitajan juttusille ja saan taas sokerimittarit ym mukaan. Meinaan kyllä vähän keskustella siitä, kannattaako mun kauheesti stressata niitä ruoan jälkeisiä arvoja, kun ne oli rasituksessa priimaa ja edellisen raskauden aikana ne ei noussut kertaakaan lähellekään raja-arvoja. Kun se sormen pistely turhaan ei oo kivaa.

Kuntosalijäsenyys on jäähyllä, kun siellä käyminen ei enää tuntunut hyvältä. Koiran kans lenkkeilen sen minkä voin, vauhti ei kyllä ole mitenkään päätä huimaava. Kohtu painaa jo keuhkoja ja hengästyn tosi pienessäkin vauhdissa. Mutta liikuntaa se on sekin, ja kaipa sekin on hyväksi. Jos ei muuten, niin mielenterveydelle.